Kunnon Elämä ry

Kilpisjärveläinen Heimo Rantakokko pääsi lauantaina 17.12.2016 viimeiselle matkalleen: syntymäkuntansa Muonion mullan lepoon.

Murhemielin otin 26.11. aamuna vastaan suru-uutisen elämäiloisen Heimon eli Hempan pois menosta. Yhteistyömme kesti 26 vuotta.

Ilomielin saatoin olla kuusi vuotta sitten ojentamassa hänelle Elämäntapaliiton myöntämää Ihmisenvirka –tunnustusta. Se oli kunnianimitys kanssaihmisistä välittäville kansalaisille.

Hemppa oli tullut maankuuluksi monin tavoin, laajimmin Saanan legendaaristen juhannushiihtojen järjestäjäseura Kilpisjärven Saana-Veikkojen (KSV) puuhakkaana ja muita innokkaasti kannustavana puheenjohtajana.

Elämäntapaliitto ry oli silloin ollut jo 15 vuotta KSV:n kanssa yhteistyössä Kilpisjärven liikuntajuhannuksessa. Sittemmin Kunnon Elämä ry otti Elämäntapaliiton roolin ja aikoo jatkaa yhteistyöverkostonsa turvin elämyksellisen liikuntajuhannuksen järjestelyjä yhdessä KSV:n kanssa.

Vuoden 2017 juhannusyönä klo 24 olen Kilpisjärven elämyksellisessä liikuntajuhannuksen mukana järjestämässä Saanan huipulla muistohetkeä kahdelle Saanan legendalle – Hempalle ja edeltäjälleen Yrjö Metsälälle – osana kesä-syyskuun kestävää Suomi 100–juhlavuoden tempausta ”Saanan valtaus yksin – juhannusyönä yhdessä!” (Lisätietoja mm.: www.kunnonelama.fi)

Antti Honkonen, ”etelän vares” Tuusulan Jokelasta

P.S. Heimo Rantakokon hautajais- ja muistotilaisuudet olivat la 17.12.2016 Muoniossa. Oheisena vaimonsa Riitan, veljensä Paulin ja ayllekirjoittaneen yhteinen muistokirjoitusteksti:

”Saanan sankari

Kilpisjärven legendaaristen juhannushiihtojen keskeisiin toteuttajiin viime vuosikymmeninä kuulunut tullipäällys-mies Heimo Rantakokko (s. 19.5.1958) menehtyi 26. marraskuuta 2016 nopeasti edenneeseen sairauteen.  

Rantakokko tuli tunnetuksi kovakuntoisena virkamiehenä. Siitä osoituksena olivat hänen intohimonsa yli 1000 metriä merenpinnan yläpuolella olevan Saana-tunturin lähes päivittäiset nousut. Hän ehti käydä Saanan huipulla vuodesta 2008 alkaen viime elokuuhun yhteensä 1975 kertaa. Sairastumisen oireiden ilmentyessä hän otti tavoitteekseen 2016 käyntikertaa.

– Hän saavutti tuon tavoitteen vaikka elokuun 24. päivän jälkeen ei uusia nousuja tullut, tosin vielä lokakuussa nousuyrityksiä. Hänelle tuli aikaisempina Kilpisjärven Saana-Veikkojen puheenjohtajavuosinaan enemmänkin kuin 41 nousua, joten toiveensa takuulla toteutui, lausuu pitkäaikainen työ- ja seuratoverinsa Veikko Aaltonen.

Heimo syntyi Muoniossa suurperheen toiseksi nuorimmaisena. Nuoruusvuodet sujuivat Ylimuonion iloisissa kaveripiireissä, jolloin häneen iski lukioaikana myös liikuntainnostus. Hän aloitti silloin vuosikymmeniä kestäneen erilaisten liikuntatapahtumien järjestelyt: aluksi sellaisia lajeja, joissa velikulta itse yleensä aina voitti muut, mutta kaikilla oli hauskaa!

Kolmikymppisenä Heimo kohtasi pohjalaistyttö Ritvan Oulussa. Ennen vihille menoa, sulhanen esitti morsiamelleen yhden ehdon: ”tiistai-iltaisin on saatava iltalomaa lentopalloharjoituksiin”. Lupa tuli ja niin hänestä tuli samalla Jonna-tyttären isä, kunnes Kilpisjärvellä perhe lisääntyi kahdella pojalla, Simolla ja Santulla.

Elämä Kilpisjärvellä oli perheen vapaa-ajassa paljolti yhteisiä luonto- ja tunturiretkiä. Erityinen rooli Rantakokolla muodostui uuden Kilpisjärven koulun ja lasten liikuntaharrastusten vapaaehtoisena ohjaajana. Kun koulu paloi, eikä uusi koulu ole vielä valmis, kyläläisten yhteinen pulma on mistä saataisiin uusi Heimo eli ”Hemppa”.

Kilpisjärvelläkään ei aina aurinko paistanut, eikä elo ollut toivotun suloista. Haastavat elinolot koettelevat siis jokaista. Tarvittaessa Rantakokko haki itselleen aikaa, mielenrauhaa ja keholleen kuntoa ainutlaatuisella tavalla: juoksemalla tai patikoimalla Saanan huipulle kaikkina vuodenaikoina ja tällöin hän luonteeltaan sosiaalisena miehenä jututti kaikki vastaantulijat. Tämä omaresepti toimi kaikkea muuta, mutta ei sairautta vastaan.

Heimo ”Hemppa” Rantakokon muistoa voi jokainen halutessaan kunnioittaa esimerkiksi käymällä Saanan laella katsomassa uuden koulun valmistuttua, kuinka sen kattorakenteet myötäilevät viereisen Saana-jättiläisen profiilia.

Hän ehti ennen kuolemaansa sopia, että ensi kesäkuukausina Kilpisjärvellä järjestetään ”Saanan valtaus yksin – juhannusyönä yhdessä!” – tapahtuma, joka on hyväksytty Suomi100-sarjaan.

Heimo Rantakokon surijoiden; perheen, sisarussarjan, sukulaisten, kyläläisten, työtovereiden ja lukemattomien ystävien puolesta. 

Muistotilaisuudessa Muoniossa 17.12.2016:

               vaimo Ritva, veli Pauli ja Antti Honkonen, sosiaalineuvos”

 Tänä vuonna Ehkäisevän päihdetyön viikolla halutaan kannustaa puhumaan ja kysymään rohkeasti päihteidenkäyttöön liittyvistä asioista.

Ammattilaiset kohtaavat työssään tilanteita, joissa huolen sanoittaminen voi olla vaikeaa. Päihteidenkäytöstä puhuminen tukee kuitenkin ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämänhallintaa. Vaikka muutos ei tapahtuisi heti, kysyminen kannattaa aina. Vuoden 2016 kampanjassa keskitytäänkin puheeksiottoon.

Ammattilaisten avuksi ja tueksi puheeksiottoa helpottamaan on olemassa monia työvälineitä ja toimintamalleja.  Kampanjaa varten onkin koottu hyvien käytäntöjen tarjotin, josta löytyy välineitä ja apua puheeksiottoon eri kohderyhmien kanssa. Tarjottimen kokoamisessa ovat mukana EPT-järjestöverkoston yli 40 järjestöä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ehkäisevän päihdetyön viikko onkin hyvä hetki kokeilla toimivaksi todettuja menetelmiä uudessa toimintaympäristössä.

Teemaviikon järjestää Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto.  Viikon koordinoinnista vastaa Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin päihdetyön kanssa. Puheeksioton hyviä käytäntöjä sekä lisätietoa Ehkäisevän päihdetyön viikosta netistä: www.kysyminenkannattaa.fi  tai www.ept-verkosto.fi/ept-viikko

Viisitoista vuotta sitten synnytettiin Asunnottomien yö -kansalaisliike. Se ei ollut uuden pulman kanssa, vaan jatkamassa mm. taannoisen Marraskuun liikkeen hiipunutta toimintaa. Uutta oli kuitenkin se, että tapahtumaa alettiin viettää lokakuussa,  YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10.  Tapahtumia oli monilla paikkakunnilla, Lahdessa jo 16. kerta.

Kunnon Elämä ry oli synnyttämässä uutta kansalaisvastuutta osoittanutta kansalaisliikettä, ollen vuosia merkittävissä vetovastuissa. Viime vuonna olimme Helsingin Elokolossa järjestämässä ainutlaatuista valokuvailtaa, nyt autettiin Lahden Elokoloa Kahden 8-salilla pidetyssä tapahtumassa. Lahdessa teemana oli VÄLITÄ VARHAIN. Monipuolisessa ja lähes kolmituntisessa ohjelmassa avauksen suoritti Lahden kaupunginhallituksen puolesta Antti Holopainen, joka toimii mm. EHYT ry:n valtuuston puheenjohtajana. Holopaisen EHYT-varajäsen Antti Honkonen toimi tilaisuuden juontajana, esittäen uskottavan väitteen Asunnottomien yö -kansalaisliikkeen lahtelaisista syntyvirikkeistä. Tilaisuuden kohokohtia olivat ”Upin” saama ”Lämmin kynttilä” -tunnustus ja legendaarisen Lasse Liemolan esiintyminen ainakin 200-päiselle, innokkaalle yleisölle.

Lue loppuun →

Nyt huudettiin jo ”apua”!

Reilussa vuodessa jo kolmas Joukkovoima-mielenosoitus keräsi taas tuhansia ihmisiä Helsingin kaduille. Tai vesiväylille sillä ainakin meikäläisen rooli Mannerheimintien ajoradan leveyden mittaiseksi tehdyn Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta –banderollin laitamiehenä oli kuin vesiojassa kävelyä. Sadetta tuli pääkaupunkiseudulla vuorokauden aikana syyskuisten keskiarvosademäärien verran vuorokaudessa: Lohduttelin litimärkiä vierustovereita sillä, että antaahan hallitus ilmeisesti meille juuri nyt jotain eli sentään vettä niskaan!

Oikeasti huumoria ei tämän kertaiseen marssiin paljoa liittynyt. Useampi korva huomioi melko törkeän huutelun, johon sortuivat ensisijaisesti hiprakassa olevat kadunvarren tallaajat. Turhautuminen purkautui jo marssijarivistöstäkin törkeyksin, tosin ei syyttä suotta.

Lue loppuun →

Satavuotisuuttaan tänä vuonna juhlivassa Pelkosenniemen pienessä kunnassa on heinäkuussa nautittu mielenkiintoisesta kulttuuriteosta: YLEn Lapin radiotoimittajana tunnetuksi tullut Esko Ranta on käsikirjoittanut synnyinkuntansa sivistys-, työ ja urheiluhistoriasta näytelmän, jota on esitetty täysille saleille ja ehkä vielä elokuun lopulla ja jopa syyskuussa 2016 viikonvaihteessa on vielä esityksiä Pelkosenniemellä ja myös Kemijärvellä. 

Tässä osa ohjaaja Merja Mettiäisen viestistä: ”Minä kävin peruskoulun Pelkosenniemen kylällä. Minulle oli itsestään selvää, että saan käydä koulua omassa kylässäni. On vaikea kuvitella aikaa, jolloin koulutusta ei voinut sanoa itsestäänselvyydeksi. Miksi minä ja sadat muut olemme saaneet tällaisen mahdollisuuden?… En voi olla ajattelematta sitä, miten olisi niille sadoille lapsille käynyt ilman kunnallista kokeilukeskikoulua? Missä he olisivat nyt?… En voi olla myöskään ajattelematta myöhemmin, eri vuosikymmenillä syntyvien lasten kohtaloa, olisiko heilläkään ollut mahdollisuutta kouluttautua, ellei keskikoulua olisi tullut Pelkosenniemelle vuonna … Olen ylpeä siitä, että meillä Suomessa voidaan kertoa koulutuksen olevan jokaisen lapsen oikeus, mutta yhtä aikaa voimme kysyä, kuinka kauan? Haluan muistuttaa niin itseäni ja muita siitä, että mikään ei ole itsestään selvää, vaan kaikki mitä meillä nyt on, on ihmisten valtavien ponnisteluiden tulos ja meidän on jatkettava sitä työtä, ylläpitämällä kaikkea hyvää mitä olemme itsekin saaneet. Nöyrä kiitos heille, jotka eivät ole keskuudessamme enää, mutta joiden työn tulos näkyy ja kuuluu edelleen, vaikka emme sitä aina huomaisikaan.”

Kunnon Elämä ry on voinut hieman tukea näytelmää, jossa arvostusta annetaan myös taannoisille työväentoimijoille, jotka ymmärsivät hyvin sivistyksen merkityksen myös tavalliselle kansalle.